joulukuu 2018

Yhteinen tekeminen ja ostaminen tuo säästöjä kunnille

Turun kaupungin sivistystoimialan toiminnanjohtaja Jouni Paakkinen haluaa kehittää digitaalisia palveluita yhä käyttäjäystävällisempään ja taloudenpitoa helpottavampaan suuntaan. Opetusteknologian kehittyessä kuntien on itse määritettävä tarpeitaan jatkuvasti.

Jouni Paakkiselle kuntatason digihankinnat ovat tuttu juttu sekä asiakkaan että kehittäjän näkökulmasta. Hän työskentelee Turun kaupungin sivistystoimialan Tietokone opetuksessa eli TOP-keskuksen toiminnanjohtajana ja istuu Turun edustajana Tieran kasvatus ja opetus -ohjausryhmässä.

– Turun IT-palvelut hyödyntävät Tieraa todella paljon esimerkiksi service deskissä, asiakasrajapinnassa sekä teknisessä ja päätelaitteiden tuessa. Kouluissa käytettäviä laitteita hankimme muun muassa Tieran verkkokaupasta. Digitaaliset oppimateriaalit puolestaan Edustoresta, Paakkinen listaa.

Hän näkee vahvuutena sen, että Tieran palvelut lähtevät kaupunkien itse tunnistamista tarpeista.

– Tiera on tuonut kuntia yhteen miettimään, mitä tarpeita niillä ja mitä voisi järkevästi tehdä yhdessä. Kuntien edustajista koostuvan ohjausryhmän paikka on kanavoida näitä asioita.

Yhteinen ostaminen on järkevää

Paakkinen näkee yhteisen hankintakanavan suurimpana etuna sen, ettei kaikkea materiaalia tarvitse kilpailuttaa itse. Toisaalta Tieran käyttäjällä säilyy myös vapaus: vaikka yhtiön kautta voi hankkia näppärän Edison-oppimisalustan, oppimisen sovellukset toimivat myös muilla oppimisalustoilla.

– Ihmisen työaika maksaa, vaikkei sitä aina julkisella sektorilla niin ajatellakaan.

Paakkinen haluaa kehittää Tieran hankintajärjestelmiä yhä käyttäjäystävällisempään suuntaan, joskin jo nyt kokonaisuudesta voi antaa hyvän arvosanan. Mitä selkeämpi käyttöliittymä ostamiseen on, sitä enemmän hankintoja tekevät opettajat ja rehtorit voivat keskittyä hankintojen sisältöön ja hyötyihin omalle koululleen.

– Hintojen tarkastaminen on helpompaa kuin jos hankintoja tehdään yksittäisiltä puitetoimittajilta, mikä helpottaa budjetointia. Seurantatyökalun ansiosta puolestaan voidaan nähdä, miten aktiivisesti hankittuja materiaaleja on opetuksessa käytetty.

Hyvien oppimateriaalien tekeminen maksaa

Paakkinen on havainnut digitaalisten oppimismateriaalien käytössä selvän trendin. Ensin opettajat ottivat haltuunsa digitaaliset esitysmateriaalit. Seuraavaksi alkavat yleistyä oppilaiden omilla päätelaitteillaan käyttämät oppimisen sovellukset ja materiaalit.

– Digitaaliset oppikirjat toimivat vasta sitten, kun henkilökohtaiset laitteet yleistyvät, ja nyt niin on alkanut tapahtua. Iso muutos hankinnoissa nähdäänkin varmasti siinä, että oppilaiden käyttöön tarkoitettuja digimateriaaleja aletaan kunnissa tilata entistä enemmän.

Vaikka digitaalisuus yleisesti laskee kustannuksia, oppimateriaalien suurta hintaromahdusta on turha odottaa. Paino- ja logistiikkakustannukset laskevat, mutta vastaavasti digitaalisen aineiston tuottaminen opetukseen on kallista. Paakkinen muistuttaa, että hyvä digitaalinen oppimateriaali sisältää esimerkiksi laadukkaita videoita ja havainnollistavia animaatioita.

– Saman aineen eri tekijöiden digiaineistojen erot ovat myös suurempia kuin perinteisissä kirjoissa. Kustantajien hyvinkin erilaiset ratkaisut ovat opettajalle suuri mahdollisuus. Tieran Edustoressa etuna on, että koekäyttömahdollisuuden ansiosta jokainen opettaja voi testata, mikä materiaali olisi juuri hänen käyttöönsä paras.

Ohjausryhmä kehittää Tieran toimintaa

Paakkisen mukaan opetuspalveluiden ostossa on kuljettu isoja harppauksia oikeaan suuntaan. Ohjausryhmän näkökulmasta toimintaa on kuitenkin herkeämättä kehitettävä. Yksi tärkeimmistä kohteista on asiakkaiden talouden tukeminen.

– Kilpailutusta Edustoressa on vielä varaa kiristää. Opetusalan toimijoille hintakysymys on hyvin tärkeä, ja mielestäni on hyvä, että se on Tieralla tiedossa.

Koska digitaaliset aineistot ja tietotekniikka laitetasolla kehittyvät nopeasti, sekä kuntien että Tieran on ohjausryhmän kautta päivitettävä opetuksen tarpeita jatkuvasti.

– On mietittävä, minkälaisia palveluita tarvitsemme ja ketkä niitä pystyvät toimittamaan. Muuten käy niin, että toimittajat määrittävät, mitä tarvitsemme ja sitten ostamme sitä. Toimittajien on myös helpompaa kehittää tuotteitaan, kun ne tietävät, mille on kysyntää ja ostajakuntaa.

Hyviä esimerkkejä muutoksesta ovat esitystekniikka ja opetusrobotiikka. Niiden kohdalla moni kunta jo miettii, mikä rahoitusmalli on paras. Uusista innovaatioista myös oppimisanalytiikka on yleistymässä.

– Kun asiat alkavat löytää uomansa, kuntayhteistyöstä on etua. Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita erikseen.

Digitaalisuus vaatii uudet mittarit

Keskustelu suomalaisen koulun pedagogiikasta on vellonut pitkin syksyä vilkkaana. Julkisuudessa on muistutettu, että usein kynä ja kumi toimivat edelleen parhaiten. Paakkisen mielestä keskustelu on tärkeä, mutta tietotekniikkaa opetuksessa tarvitaan silti. Niin maailma toimii nyt.

– Lähtökohta oltava se, että digitaalisuuden on edistettävä oppimista. Opettajalle puolestaan on tultava kokemus, että se parantaa omaa työntekoa.

Paakkinen kertoo, että digitaaliset oppimistavat vaativat kuitenkin uutta ajattelua. Koska oppimisen metodit ja tavoitteet elävät ajassa, on mietittävä, arvioidaanko tuloksia oikeilla mittareilla. Voi olla, että painopisteen siirtyessä kohti tiedonrakentelutaitoja, ei mekaanista osaamista mittaavilla testeillä ole samaa tarkoitusta kuin aiemmin. Siksi digitaalisuutta opetuksessa on turha jarrutella.

– Jos joku sanoo, että voi opettaa paremmin ilman digivälineitä, voi kysyä, onko opetus nykyisen opetussuunnitelman mukaista ja vastaako se tulevaisuuden tarpeisiin, Paakkinen miettii.